Sinne pääseminen oli kyllä astetta hankalampi homma. Yritettiin muka olla fiksuja ja ostaa liput etukäteen, mikä oli tietenki aivan liian hyvä idea onnistuakseen. Ihan ensiksi yritettiin ostaa ne netistä, mutta eiköhän siihen maksamiseen tarvittu joku muu ku visa electron, joita ois löytyny kakski kappaletta. Tiina sattumoisin omistaa myös tavallisen visan, mutta siellä ei tietenkään ollu rahaa ja pankkitunnuksetki jäi kotia. Lähettiin siis ostamaan niitä lipunmyyntiautomaatista joskus yheksän aikaan illalla. Se oli huono idea se.
Kaikki meni ihan hienosti siihen asti, kunnes alettiin tutkimaan tulostettuja ja maksettuja lippuja vähän tarkemmin. Ne kun oli sattumoisin voimassa vain ostopäivän, eli toisin sanoen meän ois pitäny lähteä sillon joskus yheksältä ja tulla vielä samana päivänä takasinki! Yeah right. No ei siinä mitään, päätettiin selvittää asia aamulla juna-asemalla ja lähettiin kotia.
Sekään ei tietenkään menny ihan putkeen, koska se koko päivä oli aivan kaoottinen. Kotimatkalla joku ihme muikkeli tuli kyselemään meiltä ruohoa :D SIIS MEILTÄ, kunnon kansalaisten perikuvilta. Härre. No eniveis, kerrottiin että nyt oli kyllä päässy loppumaan ja jatkettiin matkaa. Kun sitten viimein päästiin perille ja huokastiin helpotuksesta niin mitä? No joku apina oli laittanu oven takalukkoon ja kämppikset oli pubissa toisella puolella kaupunkia. Damn.
Aamulla mentiin hyvissä ajoin juna-asemalle selvittämään asioita, mutta eiköhän se asiakaspalvelutiski ollu kiinni just sinä päivänä. Ei siinä sitte auttanu ku mennä niillä lipuilla junaan ja yrittää selvittää asia siellä. Konduktööri oli kerrassaan ymmärtäväinen ja päästi meät Cambridgeen, mutta siellä ne ongelmat sitte alkoki. Meän piti selittää surullinen tarina vielä kolmelle muullekki ihmiselle ihan vaan siksi, että päästiin joistaki ihme porteista koko Cambridgeen ja saatiin vielä paluuliputki. Mutta ihan kiva, että tämä kaikki tapahtu Englannissa, koska Suomessa tuosta hyvästä ois joutunu vähintäänki vankilaan.
Viimein Cambridgen ostosparatiisi avautui meille. (Tiina: ''Joopajoo.'')
| Vähemmän innokkaan shoppailijan 148. jääkahvi |
| Myös himoshoppaaja ehti juomaan mangomönjää |
Kuninkaallisetko lähellä sydäntä? No ei suinkaan, löydettiin vaan karkkikauppa, jonka ikkunassa oli tämmönen karkeista tehty härpäke. Lovely.
| Kate & William |
| Myös huumorintajua löytyy |
Kuninkaallisten lisäksi sielläpäin tykätään ilmeisesti myös Jesse-Jameksesta eiku siis Jeesuksesta. Sieltä löyty muun muassa nämä:
Kaiken shoppailun ohessa pidettiin pieni rentoutushetki yllä(ja alla)olevassa Christ's Pieces -puistossa. Se oli kyllä söppeli paikka.
| Christ's Pieces |
Löydettiin myös röllien sauna! Tai siltä se ainaki näytti :D Okei, oikeasti seki oli joku Jeesus-paikka.
Iltaan astihan me siellä tietenki oltiin, kiitos niiden miljoonien kauppojen. Aurinkoki ehti jo laskea mäkien taa ja teletappien oli aika mennä nukkumaan.
Lopuksi vielä pieni yhteenveto Cambridgesta: Liikaa ihmisiä, liikaa Jeesusta ja liikaa kävelyä. Onneksi löydettiin kuitenki tuliaisia ja olihan siellä hienoja nähtävyyksiä :)
ps. Tuon päivän jälkeen jalat oli niin muusina, että niitä piti liottaa jäisessä vedessä tiskivadissa. Jes.
Ostaa oikein junalippu englannissa on vaikeampi kuin oppia suomen kieli.
VastaaPoistase on kyllä totta :)
VastaaPoista