Alkuun on pakko kertoa pieni tarina siitä, että englantilaisissa taloissa ei oikeastaan ole minkäänlaista äänieristystä. Kaikki ulkoa tulevat äänet kuulostaa suunnilleen siltä kuin ne tulis omasta olohuoneesta. Siispä ei oltu kovin huolestuneita tänään aamulla ku joku huuteli "hello" alakerrassa. Hermostuimme vasta kun "hello" toistui ja sen lisäksi kuului askeleita portaikosta.
Niinhän siinä sitte kävi, että meän vuokraisäntä se siellä vain tarkisteli, että talo on tyhjä niin kuin kuuluukin. Kukaan ei vaan sattumoisin muistanut kertoa sitä meille, jotka kuvittelimme asustelevamme siellä sunnuntaihin asti. Tälläkin kertaa meillä kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä vuokraisäntä oli hyvin ymmärtäväinen ja jopa järjesteli meille majoituksen täksi yöksi.
Ei kait siinä. Tungettiin kamat laukkuihin ja raahattiin ne toiselle puolelle kaupunkia. Päästiin onneksi samaan bed & breakfastiin mihin oltais muutenki huomenna tultu, mutta vaan pienempään huoneeseen täksi yheksi yöksi. Ei sitte ehitty pyykätä, mutta onnistuu se täälläkin. Ja vieläpä ekologisesti.
 |
| Uusi pyykkikone |
Hyvä juttu on se, että ollaan viimeinki päästy alottamaan ASDAssa. Sinne pääsemiseksi piti kyllä kans taistella. Ensin taisteltiin jo Suomessa monta viikkoa typerien nettihakemusten kans. Ne byrokratiahirmut vaati, että semmoset pitää täyttää vaikka niiden nettisivut ei ees toiminu. Sitten ku ne hakemukset alko viimein toimimaan, päästiin tekemään myös pieni älykkyystesti. Sekään ei riittänyt, vaan maanantaina mentiin vielä työhaastatteluun. Siellä osoittauduimme ilmeisesti kunnon kansalaisiksi, koska seuraavana päivänä pääsimme vihdoin töihin. Alkuvaikeuksista huolimatta ASDA on osoittautunut oikein mukavaksi työpaikaksi. Saa nähdä vieläkö olemme ensi viikon jälkeen samaa mieltä, kun siirrymme Home Shopping -osastolle, jossa aamuvuoro alkaa klo 3 yöllä. Osastonjohtaja oli kuitenkin armollinen ja ehdotti, että aloittaisimme viideltä. Työpaikkaohjaajamme sentään piti puoliamme ja ainakin maanantaina menemme seitsemäksi. Jee.
Tämä viikko oli muutenkin aika epic fail. Minna oli alkuviikon kuumeessa ja loppuviikosta päätti kostaa kokemansa vääryyden lyömällä Tiinaa ovenkahvalla silmäkulmaan. Reikä siihen tuli, mutta onneksi ei sentään mustelmaa. Tähän mennessä Minna on jo toipunut ja Tiinakin fyysisesti. Henkiset traumat vaativat vielä hieman käsittelyä.
Jotta blogista ei tulisi vain surkeiden sattumusten sarja, siirtykäämme iloisempiin aiheisiin.
Iloisuutta aiheuttaa erityisesti se, että täällä on viimeiset kaksi viikkoa vallinnut joku helleaalto. Lämmintä on ollut päälle 20 astetta ja sateesta ei ole ollut tietoakaan. Se, että täällä muka sataa aina, on kyllä urbaanilegenda.
Epäonnistumisia kompensoi se, että täälläpäin tiedetään, miten tehdään tyttö onnelliseksi. Siihen vaaditaan vain puoleen hintaan myytävä Ben & Jerry's -jäätelö ja kaksi lusikkaa.
Täällä ollessamme olemme muutenkin soveltaneet paljon ''Hyvä ruoka, parempi mieli'' -filosofiaa, josta esimerkkinä Tiinan askartelemat pesto-mozzarella-tomaatit.
 |
| Master Chef von Rautio |
Tästä tuliki nyt tämmönen ruokapäiväkirja, mutta ei se mitään. Käytiin nimittäin eilen Kentucky Fried Chickenissä ja toteutettiin Tiinan suuri unelma. Oli aika hurjaa pitää kädessä semmosta kanaämpäriä, ku tähän asti siitä on voinu vaan haaveilla Sinkkuelämää katsellessa. Mutta ei se ees ollu niin hyvää :(
Matkalla sinne nähtiin myös Leijonakuningas-puu suoraan Afrikasta. Vain Rafiki puuttuu.
 |
| Rafiki |
Ruokapäiväkirjalle sopiva lopetus lienee se, että maanantai oli taas piknik-päivä. Siellä syötiin tämmösiä:
Valtakunnassa kaikki hyvin. Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti