Starbuckses were meant to fly

...Hands up and touch the sky! Tätä postausta kirjoittelemme Starbucksista ja siitä tämä otsikon pieni intertekstuaalinen viittaus. Kirjoitusta vauhdittavat frappuchinot ja suklaakakku. Oujee :) Täällä ollaan, koska meät heitettiin ulos meän bed & breakfastista. Viitsivitsi, oikeasti se muikkeli halus vaan siivota meän huoneen niin otettiin sitte läppäri ja lähettiin alta pois. Sorppa, ettei olla kirjoteltu vähään aikaan. Kaikki johtuu vaan siitä, että ollaan väsyneitä työläisiä.

Tämä viikko oli siis se, joka vietettiin ASDAn Home Shopping -osastolla. Huhhuh. Urhoollisesti noustiin joka aamu 05.30 ja raahauduttiin töihin seitsemäksi. Maanantai ja tiistai juostiin ihmelaitteen kans ympäri kauppaa ja keräiltiin ihmisten netissä tekemiä ostoksia. Se oli muuten aivan mukavaa hommaa, mutta se laite oli sekopää ja tehtiin se entistä sekopäisemmäksi ku taas vaihteeksi yritettiin olla ninjoja. Se on vissiin tämä suomalainen luonne, että ei voi kysyä apua vaan pitää ite yrittää pelastaa elämä :D Välillä saatiin se laite niin sekasin, ettei ne työntekijätkään enää osannu korjata tilannetta. Hups. Innolla odotamme arviointia ja sitä, kuinka hyvin olemme onnistuneet kohdassa: ''..hallitsee työvälineiden käytön".

Keskiviikko ja torstai oli hauskoja päiviä. Päästiin ASDAn kuljettajien mukaan toimittamaan asiakkaiden tilauksia kotioville. Toisin sanoen päästiin siis hurulle ja opastetulle kierrokselle ympäri Englantia. Nähtiin ihan tosi söpöjä juttuja. Esim. keskiviikkona Tiina näki possuja, kanoja ja hevosia Emmerdale-maisemissa. Se oli hurjaa, koska tähän asti possut on yleensä ollu vakuumipakattuja :D Kamera ei tietenkään sattunut mukaan, mutta onneksi on googlen kuvahaku. Minna sen sijaan lähti vähän pitemmälle reissulle Cambridgeen ja sai suurkaupunkiin hieman erilaista perspektiiviä verrattuna parin viikon takaiseen shoppailureissuun.



Parin viikon helleaalto on viimein ohi ja ollaan päästy nauttimaan Englannille tyypillisistä sadekuuroista. Onneksi ehittiin kuitenki kuitenki ottaa ilo irti helteistä ja syödä jäätelöäkin kun vielä oli lämmintä.

Seuraavaksi ajateltiin kertoa teille vähän meidän hengissäselviytymistaidoista. Juttuhan on se, että bed & breakfastissa meillä ei hirveästi ole kokkausmahdollisuuksia ja siksi ollaanki ''jouduttu'' syömään ulkona vähintään joka toinen päivä viimisen viikon ajan. Tosin se omistaja on kyllä hyvin söpö ja kokkailee meille välillä. Yhtenä päivänä haluttiin ihan hirrveästi kotiruokaa ja päätettiin tehä chili con carnea meidän huoneessa, ilman hellaa ja muita asiaankuuluvia välineitä. Jauheliha päätettiin hylätä heti alkuun, sillä kokkausvälineinä meillä oli tyhjä jäätelöpurkki ja vedenkeitin. Uskokaa tai älkää, mutta onnistuttiin keittämään kypsää riisiä :D Se kyllä maistu vähän muovipurkilta, mutta pikkuvikoja. Kun muovipurkin makuseen riisiin lisättiin vielä kylmää purkkichilimönjää, oli lopputulos karmiva. Yritettiin vielä pelastaa sitä kuumentamalla koko mönjää käsienpesualtaassa ja lisäämällä kahvikermaa, mutta lopulta ei auttanu muuta ko luovuttaa ja heittää se roskiin. Nice try anyway.

Luova keittiö

Mikro

Herkullinen lopputulos

Huomenna, kiitos pääsiäisen, meillä onki sitte vapaapäivä ja viimein otamme suunnaksi laiturin 9 ja 3/4. Lontoo, here we come! Nyt punnan juustojen kautta himppahimatsuun eli kotiin :)

ps. Seuraavaa postausta ei ehkä tarvi oottaa ihan näin kauaa. Terminaattorin sanoin monikkomuodossa: We'll be back.

Just another Saturday morning

Tänään oli taas astetta dramaattisempi päivä. Herättiin aamulla iloisina ja valmiina rentouttavaan vapaapäivään, mutta kuinka ollakaan kaikki ei taas menny ihan niin kuin piti. Meän oli tarkotus viettää tämä päivä rentoutuen, siivoten ja pyykäten, valmistautuen huomiseen muuttoon bed & breakfastiin. And then what happened?

Alkuun on pakko kertoa pieni tarina siitä, että englantilaisissa taloissa ei oikeastaan ole minkäänlaista äänieristystä. Kaikki ulkoa tulevat äänet kuulostaa suunnilleen siltä kuin ne tulis omasta olohuoneesta. Siispä ei oltu kovin huolestuneita tänään aamulla ku joku huuteli "hello" alakerrassa. Hermostuimme vasta kun "hello" toistui ja sen lisäksi kuului askeleita portaikosta.

Niinhän siinä sitte kävi, että meän vuokraisäntä se siellä vain tarkisteli, että talo on tyhjä niin kuin kuuluukin. Kukaan ei vaan sattumoisin muistanut kertoa sitä meille, jotka kuvittelimme asustelevamme siellä sunnuntaihin asti. Tälläkin kertaa meillä kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä vuokraisäntä oli hyvin ymmärtäväinen ja jopa järjesteli meille majoituksen täksi yöksi.

Ei kait siinä. Tungettiin kamat laukkuihin ja raahattiin ne toiselle puolelle kaupunkia. Päästiin onneksi samaan bed & breakfastiin mihin oltais muutenki huomenna tultu, mutta vaan pienempään huoneeseen täksi yheksi yöksi. Ei sitte ehitty pyykätä, mutta onnistuu se täälläkin. Ja vieläpä ekologisesti.

Uusi pyykkikone

Hyvä juttu on se, että ollaan viimeinki päästy alottamaan ASDAssa. Sinne pääsemiseksi piti kyllä kans taistella. Ensin taisteltiin jo Suomessa monta viikkoa typerien nettihakemusten kans. Ne byrokratiahirmut vaati, että semmoset pitää täyttää vaikka niiden nettisivut ei ees toiminu. Sitten ku ne hakemukset alko viimein toimimaan, päästiin tekemään myös pieni älykkyystesti. Sekään ei riittänyt, vaan maanantaina mentiin vielä työhaastatteluun. Siellä osoittauduimme ilmeisesti kunnon kansalaisiksi, koska seuraavana päivänä pääsimme vihdoin töihin. Alkuvaikeuksista huolimatta ASDA on osoittautunut oikein mukavaksi työpaikaksi. Saa nähdä vieläkö olemme ensi viikon jälkeen samaa mieltä, kun siirrymme Home Shopping -osastolle, jossa aamuvuoro alkaa klo 3 yöllä. Osastonjohtaja oli kuitenkin armollinen ja ehdotti, että aloittaisimme viideltä. Työpaikkaohjaajamme sentään piti puoliamme ja ainakin maanantaina menemme seitsemäksi. Jee.

Tämä viikko oli muutenkin aika epic fail. Minna oli alkuviikon kuumeessa ja loppuviikosta päätti kostaa kokemansa vääryyden lyömällä Tiinaa ovenkahvalla silmäkulmaan. Reikä siihen tuli, mutta onneksi ei sentään mustelmaa. Tähän mennessä Minna on jo toipunut ja Tiinakin fyysisesti. Henkiset traumat vaativat vielä hieman käsittelyä.

Jotta blogista ei tulisi vain surkeiden sattumusten sarja, siirtykäämme iloisempiin aiheisiin.

Iloisuutta aiheuttaa erityisesti se, että täällä on viimeiset kaksi viikkoa vallinnut joku helleaalto. Lämmintä on ollut päälle 20 astetta ja sateesta ei ole ollut tietoakaan. Se, että täällä muka sataa aina, on kyllä urbaanilegenda.

Epäonnistumisia kompensoi se, että täälläpäin tiedetään, miten tehdään tyttö onnelliseksi. Siihen vaaditaan vain puoleen hintaan myytävä Ben & Jerry's -jäätelö ja kaksi lusikkaa.

Täällä ollessamme olemme muutenkin soveltaneet paljon ''Hyvä ruoka, parempi mieli'' -filosofiaa, josta esimerkkinä Tiinan askartelemat pesto-mozzarella-tomaatit.

Master Chef von Rautio

Tästä tuliki nyt tämmönen ruokapäiväkirja, mutta ei se mitään. Käytiin nimittäin eilen Kentucky Fried Chickenissä ja toteutettiin Tiinan suuri unelma. Oli aika hurjaa pitää kädessä semmosta kanaämpäriä, ku tähän asti siitä on voinu vaan haaveilla Sinkkuelämää katsellessa. Mutta ei se ees ollu niin hyvää :(

Matkalla sinne nähtiin myös Leijonakuningas-puu suoraan Afrikasta. Vain Rafiki puuttuu.

Rafiki

Ruokapäiväkirjalle sopiva lopetus lienee se, että maanantai oli taas piknik-päivä. Siellä syötiin tämmösiä:

Valtakunnassa kaikki hyvin. Heippa!

When we went to Cambridge

...And we saw people praying, eiku. No mutta faktahan on se, että eilen oltiin hurjia ja käytiin Cambridgessa.

Sinne pääseminen oli kyllä astetta hankalampi homma. Yritettiin muka olla fiksuja ja ostaa liput etukäteen, mikä oli tietenki aivan liian hyvä idea onnistuakseen. Ihan ensiksi yritettiin ostaa ne netistä, mutta eiköhän siihen maksamiseen tarvittu joku muu ku visa electron, joita ois löytyny kakski kappaletta. Tiina sattumoisin omistaa myös tavallisen visan, mutta siellä ei tietenkään ollu rahaa ja pankkitunnuksetki jäi kotia. Lähettiin siis ostamaan niitä lipunmyyntiautomaatista joskus yheksän aikaan illalla. Se oli huono idea se.

Kaikki meni ihan hienosti siihen asti, kunnes alettiin tutkimaan tulostettuja ja maksettuja lippuja vähän tarkemmin. Ne kun oli sattumoisin voimassa vain ostopäivän, eli toisin sanoen meän ois pitäny lähteä sillon joskus yheksältä ja tulla vielä samana päivänä takasinki! Yeah right. No ei siinä mitään, päätettiin selvittää asia aamulla juna-asemalla ja lähettiin kotia.

Sekään ei tietenkään menny ihan putkeen, koska se koko päivä oli aivan kaoottinen. Kotimatkalla joku ihme muikkeli tuli kyselemään meiltä ruohoa :D SIIS MEILTÄ, kunnon kansalaisten perikuvilta. Härre. No eniveis, kerrottiin että nyt oli kyllä päässy loppumaan ja jatkettiin matkaa. Kun sitten viimein päästiin perille ja huokastiin helpotuksesta niin mitä? No joku apina oli laittanu oven takalukkoon ja kämppikset oli pubissa toisella puolella kaupunkia. Damn.

Aamulla mentiin hyvissä ajoin juna-asemalle selvittämään asioita, mutta eiköhän se asiakaspalvelutiski ollu kiinni just sinä päivänä. Ei siinä sitte auttanu ku mennä niillä lipuilla junaan ja yrittää selvittää asia siellä. Konduktööri oli kerrassaan ymmärtäväinen ja päästi meät Cambridgeen, mutta siellä ne ongelmat sitte alkoki. Meän piti selittää surullinen tarina vielä kolmelle muullekki ihmiselle ihan vaan siksi, että päästiin joistaki ihme porteista koko Cambridgeen ja saatiin vielä paluuliputki. Mutta ihan kiva, että tämä kaikki tapahtu Englannissa, koska Suomessa tuosta hyvästä ois joutunu vähintäänki vankilaan.

Viimein Cambridgen ostosparatiisi avautui meille. (Tiina: ''Joopajoo.'')

Vähemmän innokkaan shoppailijan 148. jääkahvi

Myös himoshoppaaja ehti juomaan mangomönjää

Kuninkaallisetko lähellä sydäntä? No ei suinkaan, löydettiin vaan karkkikauppa, jonka ikkunassa oli tämmönen karkeista tehty härpäke. Lovely.

Kate & William

Myös huumorintajua löytyy

Kuninkaallisten lisäksi sielläpäin tykätään ilmeisesti myös Jesse-Jameksesta eiku siis Jeesuksesta. Sieltä löyty muun muassa nämä:

Kaiken shoppailun ohessa pidettiin pieni rentoutushetki yllä(ja alla)olevassa Christ's Pieces -puistossa. Se oli kyllä söppeli paikka.

Christ's Pieces

Löydettiin myös röllien sauna! Tai siltä se ainaki näytti :D Okei, oikeasti seki oli joku Jeesus-paikka.

Iltaan astihan me siellä tietenki oltiin, kiitos niiden miljoonien kauppojen. Aurinkoki ehti jo laskea mäkien taa ja teletappien oli aika mennä nukkumaan.

Lopuksi vielä pieni yhteenveto Cambridgesta: Liikaa ihmisiä, liikaa Jeesusta ja liikaa kävelyä. Onneksi löydettiin kuitenki tuliaisia ja olihan siellä hienoja nähtävyyksiä :)

ps. Tuon päivän jälkeen jalat oli niin muusina, että niitä piti liottaa jäisessä vedessä tiskivadissa. Jes.

O'Malley the Alley Cat

Long time, no blogging. Ei olla vieläkään päästy töihin, joten tällä viikolla ollaan ehitty tekemään vaikka mitä. Tosin tänään saatiin tietää, että maanantaina päästään ehkä alottamaan. Jeij. R.I.P. loma goodbye vapaa-aika. Toisaalta on kyllä jo ihan kiva mennä töihin.

Alotettiin viikko pubikierroksella, johon kuului muun muassa Britannian pienin pub - The Nutshell. Kyseinen pubi löytyy jopa Guinnessin ennätysten kirjasta, sillä sinne mahtuu kokonaista 6 ihmistä. Se oli kerrassaan hauska paikka! Voitteko uskoa, että sieltä sai mustaherukan makusta olutta ja siitäkös me oluesta tykkäämättömät innostuttiin :D

Eilen saatiin viimeinki Fish & Chipsiä ja se oli kyllä melkonen kokemus. Ainaki se annos oli aivan hemmetin iso vaikka sen piti olla ihan vaan regular. Tiiä sitte mimmonen se iso ois ollu :D Sielläki sedät oli vallan mukavia vaikka ne luuliki meitä puolalaisiksi. Syömisen ohella opetettiin niille vähän suomea.

Löydettiin myös vahingossa panimo, mutta oikeastaan sen löytämiseksi piti vaan seurata kammottavaa poltetun kaljan hajua. Se haju oli semmonen hapankorppujen ja mädäntyneiden teepussien yhdistelmä. Nam.

Greene King -panimo

Sitten päästäänkin viikon parhaaseen löytöön ja postauksen nimeen, nimittäin maailman söpöimpään kujakattiin! Nimettiin se aristokattien mukaan O'Malleyksi. Hän on hyvin hieno :) Hän oli myös hyvin tuttavallinen, nimittäin se hengaili aivan ilosesti Minnan sylissä ja Tiina sai hampaista. Onneksi se oli kuitenki aika lempeä yksilö, ei ees tullu reikiä käteen :D Eilen nähtiin se useampaanki otteeseen mutta tänään sitä ei enää näkyny. So saaad.

Tänään taas vähän shoppailtiin ja käytiin Starbucksissa. Ehkä maailman paras juttu, että semmonen löytyy täältä päin maailmaa ja vieläpä melkein naapurista. 

Nyt taas suunnaksi The Nutshell, jossa kämppikset jo odottelee! Me siis asutaan täällä kolmen muun suomalaisopiskelijan kans tämmösessä söpössä omakotitalossa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. To be continued...

Picnic in the Abbey Garden

Eilen käytiin taas vähän seikkailemassa ja löydettiin muun muassa meidän työpaikka, joka on siis ASDA supermarket. It's kinda huge. Kuva ei kerro aivan koko totuutta sillä oikeasti kauppa on ainaki parin IKEAn kokonen. Paluumatkalla saatiin vähän jännitystä elämään ku ehti tulla pimeä ja päätettiin ninjailla jonku mettän läpi takasin. Selvittiin hengissä ja se onki hieno osoitus siitä, että vissiin tämä on ihan turvallinen paikka. 

Pienten teknisten ongelmien takia ei vielä tänään päästy alottamaan ASDAssa ja sehän oli kerrassaan harmillista, mutta lohdutimme itseämme piknikin merkeissä. Suunnattiin upeaan Abbey Gardeniin, joka sijaitsee aivan asuntomme lähellä. 

St. Mary's Church

Tällipajuja :D

Reikä seinässä!

Piknik-eväät haettiin Tescosta, jossa on muuten maailman parhaat chocolate chip cookiet. Lisäksi siellä myyjät pakkaa kaikki ostokset, mikä on hirrvveen söpöä. Ja kun nyt kerta sinne eksyttiin niin päätettiin myös hyödyntää Englannin hieman löysempää alkoholilainsäädäntöä ja ostaa HIRVILIMPPARIA! :D Hups.

Piknikkiä häiriköivät leppäkertut, joita oli noin hmm.. liikaa. Ensin nähtiin vaan yks ja sehän oli vallan söpö ilmestys! Yllättäen niitä löytyki 378 (Minnan laskujen mukaan) kappaletta lisää ja sitte ne ei ollukkaan enää yhtään niin söpöjä. 

Tänään ajateltiin vielä harrastaa aitoa englantilaista iltatoimintaa ja lähteä pubin kautta Fish & Chipseille :) See you later.

Cheers mates!

Alkuun on pakko todeta, että Bury St. Edmunds on ehkä söpöin paikka maailmassa. Täällä talot on värikkäitä, ihmiset kohteliaita ja autot ajaa väärällä puolella tietä. Kaiken kaikkiaan Bury muistuttaa monin tavoin Emmerdalea, vain Villapakka puuttuu. Pubeja kyllä löytyy, lähin naapurista.

Eilisen päivän vietimme matkustaen. Yhteensä matkustamiseen Rovaniemeltä tänne kului noin 14 tuntia. Ensin junalla Tampereelle, sieltä lentäen Lontoon Stanstediin ja loppumatka taksilla. Illalla uni maistui ja yön nukuimme kuin koomapotilaat konsanaan!

Lentomatkasta on kyllä pakko mainita sen verran, että voihan Ryanair. Lentokone pysy kyllä taivaalla ja lento oli aivan ajallaan, mutta muutama pikku juttu: Lentokoneen ruokalista oli aivan tosi outo. Kerrassaan ymmärrettävä ja selkeä, mutta ne annokset näytti sairailta :D Ryanair vissiin säästää väriaineissa tai sitte ne vaan tykkää kalpeista jutuista. Nälkäisinä ihmisinä kuitenkin päätettiin tilata ruokaa ja siitä vasta eeppinen tapahtumasarja tuliki! Koko tarinaa ei jaksa kirjottaa mutta päätelkää siitä, että tilatun ruoan sisältö muuttui noin 3 kertaa ja homman kruunasi sulanut haarukka. Täänks.

Tänään ollaan tutustuttu kaupunkiin shoppailun merkeissä ja kävelty noin 5000 kilometriä. Tehtiin uuuuskomattomia löytöjä, joista mainitsemisen arvosia on ainaki Poundland, jossa aivan kaikki maksaa punnan. Ou vau! Sieltä löyty esimerkiksi kameran usb-johto, jonka Tiina onnistuneesti jätti kotia. Kiitos siis Poundlandille blogin kuvista.

Nähtiin myös muuta jännää, kuten sahaa soittava mies ja Jeesuksesta laulava maailmanpelastaja. Me ku luultiin että maailmanpelastajamiehiä elää vaan Amerikassa.

Suurta ihastusta herätti muun muassa hurrrjan söpö suklaapuoti, mutta toistaiseksi pystyttiin vielä vastustamaan kiusausta ja tyydyttiin vaan kattelemaan kaikkia ihania konvehteja ja muita semmosia. Vastapainoksi törmättiin myös aitoon teurastamoon, nam.

Ja lopuksi vielä päivän sää.

Sekä terveiset kirjoittajilta.

Tiina

Minna